Toivoa ja iloa...

 Toivo on usein ilon odotusta, ilo taas toiveiden täyttymistä.

Tämän sivun otsikon puitteissa kirjoitan tilanteista, joissa toivottiin ja odotettiin parempaa, ja ennemmin tai myöhemmin toive täyttyi, ja siitä seurasi iloa! Tietenkään meidän toiveemme eivät aina toteudu, eivät sinnepäinkään! Joskus odotus on pitkä ja masentava. Ilon sijasta tulee yhä uusia pettymyksiä ja ”jobin postia”. Tulee ns. lunta tupaan, joudutaan kasvokkain elämän pohjamutien kanssa.

Mutta silloin kun ollaan ns. pohjalla, eikä alemmas enää voida vajota? Taikka kun elämä ajaa meidät kuin perimmäiseen nurkkaan, josta se ei voi potkia meitä pidemmälle... saattaa kohtalo kääntyä. Jotenkin? Jollakin tavalla? Alkaa tuuli puhaltaa lämpimästä ilmansuunnasta, alkaa aurinko paistaa risukasaan, jne. Siis sellaisia asioita on tarkoitus tässä pohdiskella!

Tänään on tarjolla pari kirjoitusta, ja sarja jatkuu omaan tahtiinsa.

 

11.03.2009

- Maija

 

Sisältö

1     38 vuoden odotus..

2     Kuoleman partaalta elämään

3     12 vuotta odotusta...

4     Jeesus näkee sydämeen

5      SOKEA ja  "sokeat"

 

************************************************************************************************** 

Osa 1

38 vuoden odotus ja vastaus...  Johannes 5. luku

Minulla ei ole ketään, joka auttaisi minua! Parahti mies, kun häneltä kysyttiin: - tahdotko tulla terveeksi?

Eikä ihme? Hän oli ollut sairaana 38 vuotta. Ajatelkaa? 38 pitkää ja masentavaa vuotta! Tuskin ne mitään iloisen hohdokkaita aikoja olivat olleet? Jokainen joka on sairastanut tietää, että sairauksiin liittyy surua, syrjäytymistä, masennusta ja stressiä!

Meillä täällä Suomessa on nyt ns. hoitotakuu. On lakisääteinen odotusaika, jonka puitteissa on saatava lääkärinapua ja tutkimusta. Mutta tuona maailman aikana, noin 2000 vuotta sitten ei ”takuita” ollut. Eikä ollut paljon lääkäreitäkään, saati sitä lääketieteen tietotaitoa, joka meitä nyt auttaa monin tavoin. Ja, lääkärinapu maksoi silloinkin, joten oli myös rahasta kiinni saiko apua?

Sairaat olivat sosiaalisen kentän alinta kastia. Kun ekonomista tukijärjestelmää ei ollut, he saivat elää ja/tai kuolla kohtalon käden sallimuksesta. Vaikka elettiin (ko. tilanteessa) olosuhteissa, joissa oli annettava almuja köyhille, oli huomioitava kerjäläisetkin, avun tarvitsijoita oli niin paljon että moni jäi vaille ropoja. Tämä mies oli siis sekä sairas että köyhä. Kärsi takuulla myös aliravitsemuksestakin, sillä leivän kannikka silloin tällöin ei juuri vitaaliaineiden tarpeita täytä.

Hän oli asettautunut makuumattonsa kanssa erääseen paikkaan. Sen nimi oli Betesda. Se sijaitsi Jerusalemin kaupungin eräässä osassa. Betesda oli lammikko, jota reunusti viisi pylväshallia. Tämä mies ei ollut ainoa, jonka elämänpiiri rakentui pelkästä olemisesta noissa pylväshalleissa. Siellä majaili suuri joukko sairaita: sokeita, rampoja, halvaantuneita. Mitä he siellä tekivät? Odottivat. Odottivat ja toivoivat. Selvää on mitä he eniten odottivat! - Toivoivat terveyttä,  ja sen myötä normaalia ja parempaa elämää.

Betesdan allas kätki itseensä toivoa. Mystinen tieto väitti, että aika ajoin enkeli kuohutti veden, ja jokainen joka siihen ensimmäiseksi astui, tuli terveeksi! Ja kuten aina on ollut – hukkuva tarttuu vaikka oljenkorteen. Se oli näiden kurjien sairaiden ja kovan kohtalon syrjään sysäämien ainoa toivo. Ihme. Yliluonnollinen asia. Kertomuksemme mies oli sairastanut 38 vuotta. Kuinka kauan hän oli odotellut Betesdan altaan ihmettä, sitä ei Raamattu kerro. Sitten tuli yllättävä päivä, odottamaton käänne:

Tahdotko tulla terveeksi? - kysyy siinä lähellä ihan tavallisen näköinen mies.

Ei 38 vuotta sairastanut ollut tyhmä. Hetken hän saattoi ajatella: - eikö tuo kysyjä nyt näin yksinkertaista asiaa tajua, että meidän kaikkien täällä olevien hartain toive on tulla terveeksi!- Mutta harvalle se onni koituu... koska.. on esteitä... päästä tuonne parantavaan altaaseen...

-  Minulla ei ole ketään, joka auttaisi tuonne altaaseen... ja kun olen menossa on joku toinen ennättänyt, ja jään aina kakkoseksi, kolmanneksi, viimeiseksi... (teki mieli melkein itkeä...)Mutta siinä samassa hän kuuli sanat joissa oli merkillistä voimaa:

Nouse, ota vuoteesi ja kävele! - ja heti kävi halvaantuneiden kehonosien läpi kuin sähkövirta, ja ne saivat toimintakäskyn. Kuin pullonkorkki hän pompahti ylös, ihmetellen itsekin mitä oli tapahtumassa! Pyörällä päästään, käsittämättä mitä nyt tapahtui hän lähti liikkeelle, otti makuumattonsa, ja 38 vuoden odotuksen perästä hän käveli! Käveli ja ihmetteli. Ei tiennyt itkeä vai nauraa? Mitä tehdä? Sillä aivan odottamattomalla tavalla oli vastaus tullut, toive oli täyttynyt. Ja ensi shokistaan selvittyään hän iloitsi, iloitsi ja kiitti Jumalaa ja Jeesusta joka ihmeen oli tehnyt.

  Ja vaikka tekopyhä ympäristö piankin ryhtyi moittimaan häntä sääntöjen rikkomisesta ( kun hän kantoi makuumattoa sapattina, jona työtä ei saanut tehdä) - hän mitä ilmeisemmin iloitsi yhä enemmän.

Joskus siis vastaus tulee, hyvinkin pitkän odotuksen perästä. Mutta olkoon odotus pitkä taikka lyhyt, toivo paremmasta, hellittämätön linja kasvattaa lujuutta ja luonnetta. Ellemme vajoa katkeruuden ja muiden pahojen asioiden verkkoon. (Tämä kertomus löytyy Raamatusta, UT,Johannes 5:1-16)

 ******************************************************************************************************

Osa 2

 

Kuoleman partaalta elämään,  Jesaja 38.luku

 

Hän oli kuningas, Hiskia nimeltään. Aivan yllättäen hänelle toimitettiin sanoma: - Toimita talosi, sillä sinä kuolet etkä enää parane!

Julma uutinen, julma viesti. Ei hän ollut vanha ja vaivainen, vaan parhaassa iässä ja hyvässä asemassa. Ja, vaikka mies olikin, hän itki. Itki jopa katkerasti, niin on kirjoitettu. Katkeran itkun keskellä hän rukoili. Rukous nousee monesti esiin, kun kovat kohtalot käyvät päälle. Ollaan tilanteissa joissa apua ei näytä tulevan mistään eikä mitenkään! Silloin kuin viimeisenä oljenkortena, hengenhädässä, ryhdytään rukoilemaan – pyytämään ja huutamaan apua Jumalalta. - Jos sinä olet olemassa?

 Jumala onkin antanut lupauksen kuulla, jos häntä ”avuksi huudetaan hädän päivänä”. Psalmin 50 jae 15 onkin saanut lempinimen ”taivaan hätänumero”. Kuinka paljon mahtaakaan olla ihmisiä, jotka suuren hädän keskellä ovat tähän ”hätänumeroon” tarttuneet ja sinne soittaneet? Ja monesti on ollut niinkin, että kun hätä on suuri on apukin lähellä. Jumala on aina reaaliajassa. Hän ei ole kuuro eikä huonokuuloinen. Hän ei ole kovasydäminen ja kylmäkiskoinen niinkuin monet virkamiehet joiden luona asioimmme. Hän on laupias ja armollinen niille, jotka häntä avuksi huutavat. Tämän sai todeta kuningas Hiskiakin. Hän ei kenties isoon ääneen huutanut, mutta on selvää että hänen sisimpänsä kuohui ja velloi, ja se huusi tuskaa. Elämän loppumisen ja kuoleman kauhujen tuskaa. Pelkoa, ahdistusta, epätoivoa. Jumala näki ja kuuli. Hän armahti. Sama profeetta Jesaja joka oli kuoleman viestin käskystä vienyt, sai uuden tehtävän, uuden viestin vietäväksi Hiskialle:

” Näin sanoo Herra... Jumala: Minä olen kuullut rukouksesi, nähnyt kyyneleesi. Minä lisään sinun elinpäiviäsi vielä viisitoista vuotta.”

Tuotu sanoma sisälsi muitakin positiivisia lupauksia; asioita. Mutta toki helpottavin ja iloisin asia oli, että kuolema oli saanut käskyn poistua ja siirtyä 15 vuotta kauemmaksi! On selvää, että Hiskia iloitsi ja kiitti Jumalaa tästä laupeudesta. Hän sepitti kiitoslaulun. Sen voitte lukea Jesajan kirjan 38:9-20. Kun Jumala on luvannut auttaa hätähuudon hänelle esittävää ihmistä, hän myös on sanonut: - Sinun tulee kunnioittaa minua! Sen Hän ehdottomasti aina ansaitsee!

 *********************************************************************************************************

Osa 3

12 vuotta odotusta...   Luukas 8: 43-48

Kaikki oli mennyt. Koko omaisuus oli kulunut lääkärinpalkkioihin. Kärsimys ei ollut lakannut. Sairaus ei ollut parantunut. Kaksitoista pitkää ja kiduttaa epätoivon vuotta. Ja, ei toivoa, ei apua!

Nainen oli kuullut miehestä, jonka kerrottiin tehneen jopa parantumisihmeitä. Hän päätti ottaa selvää, mistä oli kysymys. Mitään menetettävää ei enää ollut, kuolema kolkutteli jo ovella. Silti hän tahtoi vielä elää. Ei hän ollut vanhus, ei elämäänsä kyllästynyt, vaikka vakava sairaus tekikin sen jatkuvaksi kärsimysnäytelmäksi. Kukapa sairas ei tahtoisi tulla terveeksi? Pääsääntöisesti kait useimmat?

Niinkuin usein toivottomassa tilanteessa, tämäkin nainen tarttui kiinni toivoon. Se oli kuin näkymätön kahva, johon hän tarrautui viimeisin voimin. Jospa, jospa...? Ja kun hän toivoi lujasti, se vahvistui uskoksi. Sellaiseksi varmuudeksi, että toive toteutuu! -  Minä kurotan kuin pimeään kellariin unohdettu kukkasipuli! Kurotan kohden valoa, elämää! Minussa on vielä elämää, minun täytyy vain saada se kukoistamaan! Näine ajatuksineen hän lähestyi Jeesusta. Takaapäin, väentungoksessa.- Kunhan vain saan koskettaa edes hänen vaatteitaan, niin tulen terveeksi! - hän ajatteli.

Ja lopuksi hänen onnistui saada koskettaa Jeesuksen päällysviitan lievettä. Ja siinä samassa hän selvästi koki, että se toimi! Samaan tapaan kuin särkypilleri alkaa lievittää päänsärkyä, yskänlääke helpottaa hillitöntä köhimistä... hän tunsi että nyt tuli apua! Nopeasti ja selvästi. Hän yritti pitää asian omana tietonaan, mutta tämä Jeesus sanoi: -  Kuka koski vaatteisiini? Hänen oppilaansa totesivat, että kaiken aikaa väkeä tungeskelee ympärillä, joten kuka vain!

Mutta Jeesus oli myös kokenut, että voimaa lähti hänestä, kyse ei siis ollut mistä tahansa tungettelusta. Joku oli uskossa ja luottamuksessa tullut hänen voimansa ja apunsa ulottuville, eikä se ollut mikään piilottelun ja häpeän asia!

Nainen pelkäsi ja vapisi. Hän oli niin kauan ja paljon kärsinyt, ettei hän tahtonut julkisuutta. Mutta kysyttäessä hän vastasi ja kertoi totuuden. Ja hän sai ihanan vastauksen:

-   Sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi. Mene rauhaan ja ole terve vaivastasi!

 

***

Hän oli yksi niistä monista, jotka Jeesuksen aikana saivat sydämeensä lujan uskon, ja tämä usko ojentui yli kärsimyksen ja epätoivon aina siihen pisteeseen, että he saivat koskettaa Jumalan uudeksi luovaa voimaa! He ojensivat kätensä kuin pimeästä kohden valoa. Ja kun valo kosketti, se rajattoman energian lailla kävi läpi sairaan kehon jokaisen solun ja karkoitti pimeyden ja sairauden otteen. Voimaa lähti Jeesuksesta. Niinkuin voimaa lähtee auringosta, joka yli 150 miljoonan kilometrin päässä maasta. Valo ja lämpö synnyttää elämää, saa kevään ihmeen talven pimeyden jälkeen.

Voimaa lähtee edelleen Jeesuksesta. Joka uskossa ojentuu, hädässä häntä lähestyy voi saada kokea ELÄMÄN ihmeen! Jumalan rajattoman rakkauden voima Sinua koskettakoon ja tuokoon avun ja ilon elämääsi!

Tämä ihmetapaus on kerrottu Raamatussa, UT, Luukas 8:43-48

_______________________________________________________________________

Osa 4

Jeesus näkee sydämeen,  Johannes 4:5 -42

Eräs nuorten virsi (510) sanoo: Sinä Jeesus ymmärrät parhaiten kun katsot sydämeen. Esimerkkitapaus tällaisesta (positiivisesta) näkemisestä ja katsomisesta löytyy Uuden Testamentin Johanneksen evankeliumin luvusta neljä.

Oli polttavan kuuma keskipäivän aika. Se, jolloin vietetään siestaa, piiloudutaan varjoihin ja sisätiloihin auringon paahteelta. Jeesus oppilaineen oli läpikulkumatkalla Samarian alueella paikassa nimeltä Sykar. Kulkijoilla oli kova jano. Oppilaat lähtivät kaupungista ruokaa ostamaan, Jeesus jäi istumaan lähellä olevan kaivon kannelle. Se oli syvä ja kuuluisa Jaakobin kaivo, mutta hänellä ei ollut astiaa jolla koukkia vettä. Mutta ei hätää. Kaivolle näytti tulevan joku. Nainen, niinkuin veden kantaminen on ollut ja on edelleen naisten velvollisuuksia... Jeesus pyysi juotavaa. Nainen hämmästyi.

-    Kuinka sinä joka olet juutalainen pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta? (Asia oli näet niin, että juutalaiset eivät seurustelleet samarialaisten kanssa. He pitivät näitä alempiarvoisina, ja tästä ”hyvien ja huonojen” ihmisten luokittelusta kaikki olivat tietoisia.)

Sitten virisi keskustelu vedestä ja janosta. Jeesus alkoi puhua ”elävästä vedestä”. Siitä sisäisestä janosta, jolla ihminen kaipaa vastausta tyhjyyteen, tarkoituksettomuuteen, selittämättömään janoon, johon Jumalalla on vastaus. Tultiin kynnyskysymykseen; se oli naisen syvä ongelma. Jeesus näki tämän syvän ja kaukaisen tyhjyyden, johon nainen oli etsinyt vastausta ihmissuhteista. Niinkuin yleensäkin ihmiset tekevät. Arvellen, että toinen ihminen voisi tyystin täyttää sisäiset tarpeet ja kalvavan kaipuun. Toivovat, pettyvät. Taas kysyvät ja pettyvät.

Nainen aisti että jotakin erikoista ja selittämätöntä oli läsnä? Tämä kulkija ei ollut niinkuin ihmiset yleensä, jotka muutamalla silmäyksellä tekevät arvionsa toisen moraalista. Osoittavat syyttävällä sormella, lausuvat tuomionsa ”silmän näöltä ja korvan kuulolta.” Sellaisia olivat juutalaiset tuolloin, sellaisia ovat valitettavan monet kristitytkin. He ovat toisten tuomitsemisen mestareita, vastoin Herransa opetusta. Mutta tämä juutalainen oli erilainen. Nainen sanoi:

-   Herra, anna minulle sitä vettä. Silloin minun ei enää tule jano, eikä minun tarvitse käydä täällä veden haussa.

-   Mene hakemaan miehesikin tänne.

-    Ei minulla ole miestä...

-    Totta puhuit: - ei sinulla ole miestä. Viisi miestä sinulla on ollut ja se jonka kanssa nyt elät ei ole sinun miehesi...

-  Herra, minä huomaan että sinä olet profeetta...

Jeesus oli sanonut äärimmäisen radikaalin totuuden naisen miesasioista. Tuntematon toiselle tuntemattomalle. Sellaista voisi pitää epäkorrektina, yksityiselämää loukkaavana seikkana. Mutta vaikka nainen tajusi, että kulkija näki suoraan hänen sydämeensä, oli tehnyt analyysin hänen elämästään, hän ei paennut, ei pelännyt tuomiota. Kulkijan sanomisessa ei ollut sellaista tekopyhien tuomitsijoiden myrkkyä, johon hän oli tottunut. Suorat sanat olivat tunkeutuneet kuin pistävä tikari sydämeen, mutta niissä oli ollut jokin parantava tekijä? Ymmärrys elämää kohtaan. Nainen tajusi ja tunsi, että jokin erikoinen ja näkymätön kosketti hänessä sitä kohtaa sydämessä joka itki tyhjyyttä.

Hän oli tullut ensimmäistä kertaa ymmäretyksi, nähdyksi, kuulluksi, notaaretuksi. Ihmisenä, kaikkine puolineen. Jeesus näki sen pienen tytön sydämeen, joka oli kerran laiminlyöty. Jota oli hyljeksitty, torjuttu. Joka jäi vaille lapsen oikeutta hellyyteen, rakkauteen, läheisyyden lämpöön ja hyväksytyksi tulemiseen. Se teki syvän haavan, kasvatti syvän janon.

Tämä pieni särjetty sydän koki että nyt hänestä välitetään aidosti ja vilpittömästi. Häntä ei katsottu himokkain silmin, haaskalinnun saalistavalla katseella. Oli ihmisyyttä, inhimillisyyttä, arvokkuutta. Hyvyyttä ja lämpöä, joka virtasi parantavan veden lailla syvimpiinkin sydämen sopukoihin. Tuli iloa, rauhaa ja onnellisuutta. Kohta hän lähti iloista uutista viemään. Elämä, todellinen vastaus oli tullut sisimpään. Elämä virtasi hänestä, tyhjyys oli poissa. Hän oli löytänyt elämän lähteen.

Tällä parantavalla katseella Jeesus edelleen katsoo. Näkee syvälle sydämeen. Ne haavat, joita on lyöty pieniin sydämiin, kauan sitten. Näkee sen kaipuun ja tuskan, joka vie ja kuljettaa ihmisen luota toisen luo kysymään hoivaa itkevään sisimpään. Hän ei tahdo latistaa, musertaa, lyödä lisää iskuja. Ei, ei.  Hän antaa vastauksen elämän tyhjyyteen. Hän välittää, ymmärtää, rakastaa puhtaalla ja parantavalla voimalla.

_____________________________________________________________________________________

Osa 5

SOKEA  ja "sokeat" ... Johannes 9. luku

 

Herramme Jeesus paransi kaikkinaista sairautta ja raihnaisuutta. Niinkuin tietotekniikan ammattilainen osaa korjata ja pudistaa jumittuneen ja ”tilttiin” menneen tietokoneemme, Jumala – ihmisen Luoja – osaa korjata ja parantaa kehomme vaivoja! Tämä kertomus on Johanneksen 9. luvussa.

 

Oli sokeana syntynyt mies. Jeesus oli paikalla. Ihmiset kysyivät:  - Kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, että hänen piti sokeana syntymän?

Kysymys oli ensinnäkin absurdi! Kuinka mies olisi voinut ”tehdä syntiä” äitinsä kohdussa ollen? Toiseksi: kysymys sisältää ihmisten problematiikan koskien syyllisyyskysymystä. Ikäänkuin kaikki sairaus, ongelmat jne. olisivat synnin seurausta. Vaikka ne välillisesti olisivatkin, eivät aina suoranaisesti. Tämän virhelogiikan Jeesus oikaisi: -   Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki!

Jumalan ennakoiva suunnitelma oli, että tämä sokea saa näkönsä! Sokeus oli se tila, jossa Jumalan kunnia sittemmin näkyisi. Ja nyt oli se h-hetki!

Jeesuksen tavat parantaa olivat moninaisia. Tällä kertaa Hän teki syljestä tahnan ja siveli sen sokean silmille. Sitten hän käski mennä ja peseytyä Siloan vesialtaassa. Mies totteli ja palasi näkevänä. Mikä valtava muutos ja ihme! Voi vain kuvitella, miltä sellaisesta ihmisestä tuntuu, joka ei ole nähnyt mitään maailmasta, ja sitten kaikki avautuu silmien eteen? Ja miltä tuntuu, kun on ollut arvoton kerjäläinen, ainaisen taakan ja surun sitoma – ja sitten - elämä mullistuu perinjuurin!

Kokonaan toinen asia on, että muotojumaliset ja kivisydämiset ihmiset eivät olisi tuota iloa ja ihmettä sokealle sallineet? Tekosyihin (sapattiin) vedoten, ja Jeesuksen valtaa kadehtien he yrittivät myrkyttää tilanteen. Mutta se oli tuttu juttu. Sellaiset ilonpilaajat olivat ja ovat aina liikkeellä siellä, missä Jumala toimii. Tämä on hyvä muistaa nykyisinkin...

Jumalan tekojen analyysi?

Sinä – lähimmäinen – joka kannat jotakin ”miksi” kysymystä elämässäsi. Et käsitä miksi asiat ovat niin tai näin? Anna kaikki Jumalan käsiin. Ehkäpä asiat ovat juuri ”siksi” siitä syystä, että Jumalan kunnia aikanaan tulisi ilmi? Älä anna ihmisen typerien ”tuomioistuinten” masentaa sinua. Ihmiset syyllistävät silmän näöltä ja korvan kuulolta. Lausuvat omatekoisia ”tuomioita” - vaikka siihen ei Jumala ole antanut lupaa eikä oikeutta. He kaivelevat että ”mitähän syntiä tuokin on tehnyt, kun sillä on sitä ja tätä...” He lyövät lyötyjä. Lisäävät taakkoja, mutta eivät helpota lähimmäisensä kärsimystä millin vertaa.

Ei ihme, että Jeesus joutui kovistelemaan tällaisia kärsivien lähimmäisiä? Hän sanoi totuuden, että todellisia ”sokeita” olivat ne, jotka luulivat oikeassa olevansa. Heitä vaivasi henkisen ja hengellisen sokeuden syndrooma. Pimentynyt näkökyky. Negatiivinen asenne. Mutta sellaisenkin voi Jeesus parantaa, jos ihminen nöyrtyy ja tunnustaa ylpeytensä ja kovuutensa! Eli – odotetaan IHMEITÄ Häneltä, joka voi kaiken! Ja yli kaiken rakastetaan ja kunnioitetaan Häntä!

___________________________________________________