Toivoa ja ihmeitä

 Apostolien teot Uudessa Testamentissa on jatkuvaa jännityskertomusta elävästä elämästä. Se on juuri syntyneen seurakunnan elämää, jossa kaikenlaiset tapahtumat näkyvät. On tuhansien ihmisten parannuksentekoa, pelastumisia, armoa ja iloa! Pyhän Hengen voima liikkuu. Myös vaino näkyy. Tapahtuu ruoskimisia, vankila- ja putkatapahtumia, pidätyksiä, kuulusteluja. Niin näkyy myös kuolemantapauksia, ja kuolleista herättämisiä. Halvaantuneita paranee, rammat lähtevät kävelemään. Mihin tahansa Jeesuksen oppilaat menivät, missä tahansa he liikkuivat, aina syntyi "vipinää".

       Kaikessa näkyy hyvin selkeä vastakkainasettelu. Kun Jumala on liikkeellä, kukaan ei tavallaan jää "kylmäksi". Se on tarkoituskin. Jumalan antamat herätyksen ajat ovat aina olleet myös Jumalan Pyhien tuomioiden aikaa. Se näkyy Apostolien teoissa, se on näkynyt kautta kristillisen historian. Herätysten ajat ovat kuohuntaa. Silloin ovat vastakkain Valkeus ja Pimeys, negatiivinen pahuuden värähtely, positiivinen valkeuden voima. Ikääkuin plus-ja miinussähkö. Vastakkain ovat Jumala ja itse perkele. On "sota" valkeuden ja pimeyden kesken; akuutti rintama-asetelma.

        Näkyy siis Jumalan Pyhyyden ilmestymistä, salaisuuksien paljastumista. Ja, tietenkin esiintyy vainoa ja vastustusta niitä kohtaan, jotka Jumalan Hengen voimassa liikkuvat. Pimeys kun aina vihaa Valoa ja totuutta. Jumalan valo ja pyhyys provosoi esiin pimeyden kätköjä. Olkoot ne kuinka "sivistyneiden", legitiimien taikka "hurskaiden" kaapujen sisällä.

         Kun Jumala on liikkeellä se synnyttää liikehdintää. Monenlaista. Puolesta ja vastaan. Ei ole mitään uutta auringon alla. Se mitä tapahtui Apostolien päivinä, sitä on tapahtunut monesti senkin jälkeen, ja niin on edelleen. Tapahtuu ihmeellisiä ja selittämättömiä asioita.

         Kun Jumala on nyt päättänyt toimenpiteistään Suomea ja suomalaisia koskien, edessämme tulevat näkymään monenlaiset asiat. Toisille Jumala ilmestyy pelastukseksi; niille joille armo kelpaa. Toisille Jumala ilmestyy tuomioksi, niille joiden syntimitan Hän on nähnyt täyttyvän. Toiset ovat iloisia, toiset itkevät. Jotkut heräävät kuolleista, jotkut kaatuvat kuolleina silmänräpäyksessä, koska kukaan syntinen ei kestä läsnä olevaa Jumalan pyhyyttä. Vain puhdas omatunto, Jeesuksen sovintoveren suoja on ainoa status, jossa Jumalan pyhyys kestetään ja Pyhä viha sammuu, jossa tuomion enkelit kulkevat ohitse.

         Saamme siis varautua näkemään ihmeitä. Ihmeellisiä asioita. Positiivisia ja negatiivisia. Iloisia ja surullisia. Saamme kuulla kuinka uusia "lapsia" syntyy Jumalan valtakuntaan itkien ja iloiten. Saamme myös nähdä ja kuulla, kuinka moni paatuu, kuolee synteihinsä, kadottaa sielunsa autuuden ikiajoiksi. Ja sitä itse Jumalakin suree. 
      Tällä sivulla: toivoa ja ihmeitä on tarkoitus keskittyä tutkimaan Apostolien tekojen tapahtumia. Käytän v. 1933 käännöstä VT, 1938 käännöstä UT. Suosittelen, että jokainen Teistä lukee itse Apostolien teot.

24.11.2007, Maija

 

Sisällys

1. Elävä Jumala toimii

2. Jumalan pyhyys ja totuus

3. Rampa kävelee- hyväntekijä kivitetään

4. Kuollut herää

5. Enkeli vie ulos vankilasta

6. Toimivat jalat ja kateuden kyy

7. Gazan autiolla tiellä

8. Tuntematon jumala?

9. Enkelit liikkeellä

________________________________________________________________

Osa 1

24.11.2007

 

ELÄVÄ JUMALA TOIMII

 

Jumala rakastaa ihmisiä, mutta Hän vihaa syntiä ja laittomuutta. Jumalan rakkaus on siis puhdasta ja pyhää, totuudellista ja armollista.

       Usein kuulee sanottavan, miksi rakkauden Jumala salli sen ja sen? Unohdetaan, että Rakkauden Jumala on myös totuuden ja pyhyyden Jumala. Ja, toisaalta --- oliko Jumalalla mitään tekemistä ko. asioissa? Usein perkeleen ja pahuuden teot laitetaan Jumalan "tilille" - syyksi. Kun ihmiset - vastoin Jumalan ohjeita ja käskyjä - tappavat, murhaavat, pettävät toisiaan, sortavat, ryöstävät, jne. - mitä tekemistä siinä on Jumalalla? Hänet on buukattu jo kauan sitten, kauaksi kaikesta! Kun Hän ei siis ole mailla eikä halmeilla ---- Häntä vihataan, pilkataan ja Hänen olemuksensakin kielletään --- on täysin kohtuutonta vetää Jumalaa "tilille" maailman kaikista pahuuksista. Pahuus tulee pahuudesta. Väkivalta kasvaa sorrosta ja väkivallasta. Murhaajat kantavat murhanhimoa, ja toteuttavat sitä. Kyse on siitä, ettei Jumalalla ole sijaa eikä puhevaltaa ihmisten elämässä.

 

Kuitenkin Jumala yhä uudelleen yrittää lähestyä ihmisiä. Hän yrittää saada ääntään kuuluviin ns. pienemmän haitan periaatteella. Hän tahtoisi pelastaa ihmiset ikuiselta tuholta. Kun ihmiset paaduttavat sydämensä, tulevat kovakorvaisiksi, Jumala tehostaa ääntään kuuluvaksi. Kuitenkin on niin, että Jumala ei pakota ketään. Ei edes taivaaseen. Hän antaa valinnan mahdollisuuden, mahdollisuuksia. Hän kutsuu.

       Tämän ohessa Jumala monin tavoin auttaa ihmisiä. Suojelee, varjelee, antaa jokapäiväistä leipää, jne. Seuraavassa Apostolien tekojen tapahtumaa, joissa näkyy eräs Jumalan ominaisuus: hyvyys ja huolenpito.

 

Nälänhätä tulossa,   Apostolien teot 11:27-29

"Siihen aikaan tuli profeettoja Jerusalemista Antiokiaan. Ja eräs heistä, nimeltä Agabus nousi ja antoi Hengen vaikutuksesta tiedoksi, että on tuleva suuri nälkä kaikkeen maailmaan; ja se tulikin Klaudiuksen aikana. Niin opetuslapset päättivät kukin varojensa mukaan lähettää avustusta Juudeassa asuville veljille." (Apt 11:27-29)

      Hyvyydessään ja huolenpidossaan Jumala antoi ennakolta ilmoituksen siitä, että nälänhätä oli tulossa. Kuivuus ja katokausi edessä. Eikä tämä ollut suinkaan ensimmäinen kerta?

       Merkittävin tapahtuma oli, kun Jumala pelasti suuria kansanjoukkoja nälkäkuolemalta. Eräs Joosef myytiin orjaksi, mutta monien traagistenkin tapahtumien perästä hän nousi sellaiseen asemaan, että saattoi järjestää mittavan viljankeräyksen. Oli tulossa jopa seitsemän vuoden kestävä katokausi, ja varma kuolema ihmisille. Tässä tapauksessa Jumala ilmoitti asiasta jopa itselleen Faaraolle, unissa. Ja Joosef kutsuttiin unien selittäjäksi. (1. Moos. Luku 41)

Kun Jumala puhuu, ja Hän puhuu kaikkina aikoina, aina joillekin, niin on viisasta nöyrästi tutkia Hänen ilmoituksensa. Kuulemisen ja kuuntelemisen pakkoa ei toki ole. Apostolien päivinä otettiin todesta profeetta Agabuksen sanat. Ryhdyttiin realistisiin toimiin. Ei pilkattu enempää Agabusta, kuin että olisi ylimielisyydessä uhottu: kyllä me toimeen tulemme!  Entä tänään? Onko kuulevia korvia? Onko nöyriä sydämiä? Jos on, Jumala tulee puhumaan.

 

Osa 2

25.11.2007

JUMALAN PYHYYS JA TOTUUS... Apostolien teot 13:6-12

Apostolien teoissa näkyvät hyvin kirkkaasti Jumalan olemuksen eri puolet:  -  suuri armo ja rakkaus syntisiin ja kärsiviin ihmisiin. -  Hyvyys, huolenpito ja Jumalan voima Hänen omiaan kohtaan. Yliluonnolliset tapahtumat, kuten vankiloiden ovien avautuminen, jne. Sitten näkyy myös Jumalan pyhyys ja totuus; jopa Hänen äkillinen vihansa vilppiä ja kieroutta vastaan, näin....

     Oltiin Kyproksella, Pafon kaupungissa. (Nykyinen Pafos, jossa monet käyneet turisteina, minäkin...) Siellä oli eräs päällikkö nimeltä Sergius. Tämä oli kiinnostunut kuulemaan Jumalasta, taivasasioista. Hän  kutsui apostoli Paavalin ja Barnabaan luokseen tätä varten; nämä kun nyt olivat saarella. Mitä ilmeisimmin Sergius oli avoimella ja vilpittömällä mielellä, ja nöyrä ottamaan vastaan Jumalan armoa ja lahjoja.  (Apostolien teot 13: 6-12)

      Mutta paikalla oli myös henkilö, joka ei vähimmässäkään määrin ollut vilpitön, hyvyydestä puhumattakaan. Tämä mies oli väärä profeetta, noita, Elymas. Hän harjoitti sitä mitä väärät profeetat ovat aina harjoittaneet: -  he etäännyttävät ihmisiä Jumalasta, estävät ihmisiä löytämästä Jumalan luokse, viettelevät horjuvia sieluja pois, tekevät kaikkensa, etteivät ihmiset vapaudu synneistään ja kahleistaan. Parannusta ja kääntymystä julistavat oikeat profeetat ovat kuin myrkkyä näille väärille profeetoille! He kun ovat kirjaimellisesti Pimeyden valtakunnan asialla, Jumalan lähettiläät taas Valkeuden asialla.

      Tässä tapauksessa Elymas oli kateellinen. Hänen isäntänsä siirtyi pois hänen taikuuksiensa piiristä, siinähän jopa tulolähteet olivat vaarassa! Hän yritti ketkuilla Sergiusta pois uskonasioista!

Paavalia ei petetty. Hän, täynnä Pyhää Henkeä sanoi:   "Voi sinua joka olet kaikkea vilppiä ja kavaluutta täynnä, sinä perkeleen sikiö, kaiken vanhurskauden vihollinen, etkö lakkaa vääristelemästä Herran suoria teitä?  Ja nyt, katso, Herran käsi on sinun päälläsi, ja sinä tulet sokeaksi etkä aurinkoa näe säädettyyn aikaan asti." Ja heti lankesi hänen päällensä synkeys ja pimeys ja hän kävi ympäri ja etsi taluttajaa. Kun Sergius, päällikkömies tämän näki, niin hän uskoi, ihmetellen Herran oppia. 

     Jumalan totuus ja pyhyys ovat yhtä relevantteja ominaisuuksia Hänessä kuin Hänen armonsa, laupeutensa ja lohdutuksensa. Hän on armollinen nöyrille ja katuville. Hän on ylpeitä ja "koviksia" vastaan. Hän jopa tuhoaa vilpilliset, jotka harjoittavat julkeutta Hänen edessään. Apt 5:1-13.  Herätysten aikoina on hyvä muistaa tämä. Kun Jumala on liikkeellä, Hän ei salli työtään ja suunnitelmiaan rajoittaa. Hän panee "kurituksen" penkkiin, jos tarvis vaatii. Ehkä se lopuksi toimii ylpeiden itsensä parhaaksi?

 

Osa 3

26.11.2007

RAMPA KÄVELEE HYVÄNTEKIJÄ KIVITETÄÄN... (Apt 14:1-20)

 

Apostolit Paavali ja Barnabas saarnasivat kaupungissa nimeltä Ikonion. Siellä Sana menestyi, ihmisiä tuli uskoon ja Sana vahvistettiin ihmeiden ja merkkien kautta. Apostolien piti lopuksi lähteä maantielle pahoinpitelyn ja kivittämisen uhan edessä...Kiittämättömyys kun on ollut maailman palkka aina!

      Seuraava kaupunki oli Lystra. Siellä oli eräs onneton ja surullinen mies. Hän oli rampa syntymästään saakka, eikä siis ollut koskaan kävellyt! Hän kuunteli Paavalin puhetta Jumalasta ja Jeesuksesta.

        Kuinka ollakaan, ramman miehen toivottomaan sydämeen heräsi usko, että hän voisi kävellä! Toki hän oli toivonut koko elämänsä ajan että voisi kävellä niinkuin muutkin normaalit ihmiset! Oli unelmoinut siitä, kuvitellut mitä olisi olla terve? Ja sitten yön hiljaisina hetkinä itkenyt suruaan ja vammaisuuttaan...

       Nyt jokin liikahti hänen sisällään. Eri tavalla. Toivo uudesta kosketti häntä kun hän kuunteli Paavalin puhetta. Myös Paavali huomasi, että Jumalan Henki oli tekemässä ihmettä. Hän huomasi uskon syttyneen miehen sydämeen. Paavali sanoi suureen ääneen: - Nouse pystyyn jaloillesi! Ja kuin iskusta mies kavahti pystyyn! Otti askeleita niin että katselijat säikähtivät! Tapahtui uskomaton ihme!

       Paikalla olleet, kreikkalaisia epäjumalia palvelevat katselijat luulivat, että heidän "jumalansa" olivat ihmishahmossa paikalla. He nimittivät Paavalia Hermes-jumalaksi, Barnabasta Zeus-jumalaksi! Paavalilla ja Barnabaalla oli täysi työ hillitä kansaa uhraamasta uhreja heidän hyväkseen! He puhuivat järkeä sanoen, me olemme tavallisia ihmisiä, emme "jumalia". Nyt tapahtunut ihme on Elävän Jumalan Pyhän Hengen voiman ilmeneminen. Vain vaivoin tämä käsitettiin.

        Mutta -  kuten tässä maailmassa koomisen traagisesti usein käy - kävi tässäkin! Ensin he olivat lähes "jumalia", ja kohta olivat kintereillä negatiiviset ja kateelliset ihmiset. He tulivat ja kivittivät Paavalia. Sitten he raahasivat tajuttoman miehen kaupungin ulkopuolelle, petoeläinten ja korppien ateriaksi...

       Jumala piti huolta. Uskonsisaret ja veljet tulivat rukoilemaan ja hoitamaan kivitettyä apostolia. Ja jo seuraavana päivänä matka jatkui Derben kaupunkiin. Lystrassa eli kuitenkin nyt onnellinen mies. Hän oli elävä IHME, ihme joka todisti Jumalan rakkaudesta ja voimasta. Rakkauden vallankumous etenee, vaikka hintaa maksetaankin...

 

Osa 4

2.12.2007

KUOLLUT HERÄÄ, Apostolien teot 9:36-42

 

Hänen nimensä oli Tabita. Hyväsydäminen nainen. Tekevä käsistään, laupias luonteeltaan. Hän eli käytännön kristillisyyttä. Ei koonnut aarteita maan päälle. Ei tavoitellut hienoa asuntoa, viimeistä muotia, näyttäviä koruja ja rihkamaa. Hänen onnensa oli syvällä sydämessä. Hän rakasti Herraansa, ja tämän osoitukseksi hän palveli lahjoillaan Herran omia. Hän lievitti köyhyyttä ja kärsimystä, puutetta ja hätää. Hän oli ehkä aikansa "äiti-Teresa" joka eli uskonsa vakaumuksen mukaan.

     Hän tuotti iloa ja toivoa ympäristöönsä. Hän loisti kuin kynttilä epätoivon pimeydessä. Hän valaisi masentuneiden elämää. Se ei ollut vailla merkitystä. (Apostolien teot 9:36-42)

      Sitten tapahtui traaginen asia. Ensin Tabita sairastui, johonkin vakavaan ja kuolettavaan tautiin. Mahdollisesti äkilliseen ripulitautiin, joka vie joskus hengen muutamassa päivässä vakavan nestehukan vuoksi. Apostolien teot ei tarkemmin kerro mistä oli kysymys.

      Suru oli kiistaton. Kaikki itkivät ja valittivat. Eivät vain Tabitan kohtaloa, vaan omaansakin. Kuka heitä nyt auttaisi ja avustaisi? Hyviä sydämiä kun ei nouse kuin sieniä sateella! Sitten joku muisti, että Jeesus oli eläessään herättänyt kuolleista mm. Lasaruksen ja Nainin lesken pojan. Kun saatiin tietää, että Jeesuksen läheinen oppilas apostoli Pietari oli naapurikaupungissa Lyddassa, lähetettiin kaksi miestä noutamaan Pietaria Joppeen.

      Pietari ei jahkaillut eikä epäröinyt, vaikka vaativaan tehtävään häntä haettiinkin. Hän eli uskoaan todeksi. Juuri äsken hän oli Pyhän Hengen voimassa parantanut Lyddassa Aineas nimisen miehen, joka oli maannut halvaantuneena kahdeksan vuotta! Pietari lähti Joppeen. Sinne tultuaan hän kohtasi suruväen. Kaikki Tabitan hyväntekeväisyyden kohdanneet itkivät ja vaikeroivat. He eivät millään mieltäneet, että tämä kuoli pois kesken työnsä!

     Pietari kysyi Herralta, mitä Herra tahtoi? Hän ymmärsi Jumalan suunnitelman. Sitten hän toimitti kaikki ulos siitä yläkerran kammiosta, jossa kuollut Tabita makasi. Ja täynnä uskoa ja dynaamista voimaa hän sanoi sanat: - Tabita, nouse ylös! Ja kuollut avasi silmänsä ja nousi istumaan. Sanat olivat Elämän sanat, täynnä luomisvoimaa. Samoin kuin Jumala kerran loi Sanoillaan kaiken. Kutsui olemattomat näkyviin. Tulkoon valkeus! - ja valkeus tuli.

      Jeesus itse sanoi oppilailleen: jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenen verran voisitte sanoa tälle vuorelle, kohoa ja heittäydy mereen! (Markus 11:22-24, Matteus 17:20) Kysymys on oli Jumalan voimasta ja auktoriteetista.

       Kuolema? Mikä kylmä ja kolkko sana, saati asia? Mutta sekin on Jumalan käsissä ja hallinnassa. Joppen asukkaat näkivät nyt, että Jumala toimii. Se oli valtavaa iloa ja hämmennystäkin. Monet uskoivat Jumalaan. Elämä oli voittanut kuoleman kauhun ja kylmyyden!

Ortodoksisen kirkon pääsiäismessussa lauletaan koskettavasti: -  Kristus nousi haudasta, kuolemalla kuoleman voitti!

       Herramme Jeesus astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä. Astui ylös taivaisiin, istuu Isän Kaikkivaltiaan oikealla puolella. Hän kukisti kuoleman vallan, vihollisista viimeisen. Ja nyt, Hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Kaikki muu vallankäyttö on ajallista, rajallista ja murenevaakin. Jumala hallitsee kaikkea ja kaikkia, Poikansa Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Hengen kanssa. Kerran Kristus kutsuu kuolleet eteensä, Sanallaan. Autuas se, joka saa kuulla kutsun: tulkaa minun Isäni siunatut ja omistakaa se valtakunta.... (Matteus 25:34)

 

Osa 5

ENKELI VIE ULOS VANKILASTA, Apostolien teot 12. luku

15.01.2008

 

Apostolien teot on kattava näyttöpaketti Elävän Jumalan toiminnasta. Hänelle kaikki on mahdollista. Eräs hämmentävimpiä tapahtumia on apostoli Pietarin vapautuminen vankilasta.

      Vaikka Herramme Jeesus oli ylösnousemuksensa perästä kulkenut läpi lukittujen ovien, jne., on vaikea käsittää sitä, että tässä Pietarin tapauksessa monet fysiikan lait rikkoutuivat, tapahtui siis ihme! Kun tämän ihmeen vastapainona oli lukuisat sellaiset tapaukset, joissa kidutus, mestaus, vangitseminen ja vankila oli asioiden päätepiste, tämä tapaus kertoo omaa kieltään Jumalasta.

      Koska Pietari oli "pylväs" alkuseurakunnassa, hän oli sellaisena korvaamaton, eikä Jumala antanut minkään estää seurakunnan kasvun asiaa. Kyse oli vainosta ja Jumalasta joka sitäkin hallitsee.

       Totuus ja valkeus ovat aina synnyttäneet vihaa, vastustusta ja aggressiota Pimeyden valtojen ja pimeyden lasten taholla. Tässä yhteydessä kuningas Herodes käytti julmaa valtaansa. Mestautti muutamia kristittyjä, otti kiinni kiduttaakseen heitä. Pietarin hän otti kiinni ja pani vankeuteen odottamaan toimenpiteitä. Varmistaakseen tilanteen, hän määräsi sotilasvartioston 4 x 4, eli 16 miestä vartioimaan.

       Yöllä Pietari nukkui kahden sotamiehen välissä. Kaksilla kahleilla sidottuna. Aamulla oli määrä astua oikeuden eteen, sellaisen "oikeuden" jossa mielivalta ja primitiivinen viha toimi ratkaisun ja täytäntööpanon välineenä... Seurakunta rukoili lakkaamatta. Jumalan strategiat alkoivat toimia. Liikkeelle lähetettiin enkeli.
      Pietari havahtui. Joku sysäsi häntä kylkeen. Tämä puhui, käski sitoa sandaalien nyörit, käski heittää viitan ylle ja sitten matkaan! Pietari luuli näkevänsä unta. He kuitenkin kulkivat ohi ensimmäisen vartion, sitten toisen. Kukaan ei reagoinut taikka herännyt. Sitten tultiin rautaportille. Se aukeni itsestään. Ja tämän perästä Pietari huomasi olevansa yksin, enkeli oli poissa.

      Siinä kadulla viileän aamuilman herättämä hän totesi ettei tämä ollut unta. Totta se oli. Hän oli päässyt ulos mitä kummallisimmalla tavalla. Ja vapaa hän nyt oli!  Todettuaan tämän todeksi hän suuntasi kiireen vilkkaa ystävien luokse. Siellä oli edelleen koolla joukko rukoilemassa. Kun kuului kolkutusta portilta, aamuöiseen aikaan, syntyi ilmeinen pelko?

-    Kuka siellä voisi olla? Oliko Herodes lähettänyt taas kiinniottajat liikkeelle? Palvelija Rode meni kuulostamaan. Hän kyllä tunsi Pietarin äänen, mutta ei silti avannut. Lieneekö ollut niin pelosta ja sitten ilosta sekaisin, että toimintakyky joutui tilapäiseen sokkiin. Pietari kolkutti edelleen. Rukoilijat eivät tahtoneet uskoa. Sanoivat, että se on hänen enkelinsä. Mutta kun he lopuksi avasivat oven, kuka muu kuin Pietari itse siinä seisoi!

       Tämä selitti mitä oli tapahtunut; kertoi Herran tekemän ihmeen. Siitä huolimatta hän oli edelleen ilmeisen järkyttynyt ja peloissaan, eikä uskaltanut jäädä ystävien tykö. Hän käski kertoa tapauksen ja ihmeen Jaakobille ja toisille uskonveljille. Ja sitten hän katsoi turvallisemmaksi mennä toiseen paikkaan. Se oli varmaan viisasta, sillä aamun valjettua alkoi kaaos. Kaikki ihmettelivät mihin Pietari oli joutunut? Sotilaille tuli hätä. Herodes suuttui. Tutki vartijat, käski viedä heidät rangaistaviksi. Kukaan ei osannut selittää mitä oli tapahtunut?

      Aktiivisen toimintansa aikana, Jumala tekee monenlaista. Hän "nukuttaa" ja tainnuttaa sotilaat ja vartijat, avaa lukkoja ja kahleita. Ovia ja salpoja. Hän kaataa vihollisia maahan, kumoaa niitä jotka estävät Hänen suunnitelmiaan. Mutta autuas on se, jolla on turvansa ja apunsa Herrassa.  Jumala istuu valtaistuimella jota kerubit kannattavat. Jeesus on Isän oikealla puolella, ja Hänelle on annettu Kaikki Valta taivaassa ja maan päällä. Kaikki valta. Yli kaiken, kaikessa ja kaikkeen. Ja sitä valtaa ja voimaa saa kokea aika ajoin pieni ihminen. Silloin, kun Hän niin hyväksi näkee....

___________________________________________________________________________

Osa 6

18.07.2009

TOIMIVAT JALAT JA KATEUDEN KYY, Apostolien teot luvut 3-4

 

Kaikki me tiedämme sen seikan, että jos jotakin hyvää ja iloista tapahtuu, kateuden kyy iskee myrkkyhampaineen välittömästi. Mutta se, että kun 40 vuotta jaloistaan halvaantuneena ollut mies saa toimivat jalat, ja tämä ihmeteko halutaan ”sensuroida” - se on näyttö äärimmäisestä kateuden sydroomasta! Perusteellisesta pahuudesta, kielteisyydestä, jollaisesta kateus kuin tappava ase aina nousee. Tämä kertomus löytyy Apostolien tekojen luvuista 3-4.

      Mies oli kerjäläinen. Sosiaaliturvan nimi oli ”almujen antaminen”. Ainoa tapa pysyä hengissä. Ystävät kantoivat miehen aamuisin kerjuupaikalle ns. Kauniin portin pieleen. Rukouspaikkaan meneviltä saattoi olettaa sellaista sydämen pehmeyttä, että jokunen roponen tipahtaisi?

     Tällä kertaa pyhäkköön olivat menossa apostolit Pietari ja Johannes. Tapansa mukaan mies odotti jotakin saavansa. Hän tuskin osasi aavistaa, että tänä aamuna hän saisi kokonaan uuden elämän alun. Pietari näet sanoi: - katso meihin! Kummallinen lause? Mutta hän katsoi, tarkasti. Se oli kuin silmälääkärin vastaanotolla: - katso noita kirjaimia... Mitä hänen katsoessaan tapahtui, mitä Pietari näki? - sitä ei kerrota. Mutta jotakin metafyysistä salaista testausta se oli. Pietari sai sisimpäänsä varmuuden, ja sanoi:
-    Hopeaa ja kultaa ei minulla ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen Nasaretilaisen nimessä nouse ja käy!

        Tämän sanottuaan Pietari tarttui miehen oikeaan käteen ja nosti hänet ylös. Ja siinä samassa hänen jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat, ja hän hypähti pystyyn, seisoi ja käveli... Siinä oli ihmettelemistä paikalla oleville. Mies käveli, hypähteli ja ylisti ja kiitti Jumalaa. Varmasti moni nipisti itseään, todetakseen että tämä ei ollut unta!

      Jokainen, joka mm. hoitajan työssä (kuten itsekin olen ollut) yrittää omin voimin saada jaloistaan väsyneen hoidettavan nousemaan kävelylinjalle, tietää miten toivotonta se on! Vanhusten väsyneet jalat pettävät alta, hoitajan selkä ja kädet ovat vaarassa. Siitä ei kertakaikkiaan tule mitään! Mutta nyt? Pietari tarttui miehen oikeaan käteen, ja tämä nousi kuin höyhen ylös. Mitä siinä tapahtui?

     Voimaa virtasi Pietarin olemuksesta, luovaa ja parantavaa voimaa. Se oli samankaltainen ilmiö kuin se, että laitetaan sähköpistoke pistorasiaan. Sähkölaite on kuin ”kuollut” kapistus, mutta kun siihen virtaa sähköenergiaa, se toimii! Pietari oli täynnä uskoa ja Pyhän Hengen voimaa. Hän oli kuin akku, josta voi ladata virtaa. Tässä yhdistyi sekä hänen uskonsa, että ramman miehen usko. Kukapa 40 vuotta sairastanut, kerjuulla itsensä elättänyt ei odottaisi syvällä sydämessään että voisi parantua, tulla terveeksi, elää niinkuin muutkin ihmiset? Miehen kaikki unelmat toteutuivat. Ja myös lääketieteellisesti se oli ihme. Näet kun on syntymästään ollut jalaton, lihaksia ei ole, kaikki on surkastunutta. Mutta Jumala, joka Sanallaan loi koko maailmankaikkeuden, loi ihmisenkin, Hänelle ei ole mikään ongelma ”korjata” luomistyötään. Joskus Hän tekee sen silmänräpäyksessä, joskus hitaammin. Voi vain kuvitella miehen oloa? Sopeutuminen uuteen oli varmasti kuin sokki?

      Kauan ei kulunut iloisessa rauhassa. Jo olivat liikkeellä ilon sammutusmiehet. Nämä ei vähääkään pitäneet siitä, että ristiinnaulitun, mutta ylösnousseen Jeesuksen Nasaretilaisen nimessä saarnattiin parannusta. Vielä vähemmän he innostuivat siitä, että kansa juoksi ihmeiden perässä!

     Putkaan paiskattiin Pietari ja Johannes. Ja seuraavana aamuna papit ja piispat kokoontuivat tiukalla rintamalla:  -   Millä voimalla tai kenen nimeen te tämän teitte?

      Ajatelkaa? Yli 40 vuotta sairastanut sai terveyden, ja jotkut olivat niin pahuuden syndrooman kietomia, että sellaista iloa ei olisi saanut tapahtua! Pietarilla oli tilanne hallussa, hän näki pahuuden ja kateuden kyyn. Hän palautti suhteellisuustajun:
-  Jos meitä tänään kuulustellaan sairaalle miehelle tehdystä hyvästä työstä.... Puhe ei paljon auttanut. He kielsivät puhumasta, saati että enempiä hyviä tekoja tapahtuisi. Lopuksi he uhkaillen päästivät heidät. Kateuden kyyt pelkäsivät, että saattaisi tulla kansan taholta ongelmia, sillä ihmisten oikeustaju ei useinkaan salli loputtomiin väärää vallankäyttöä. Heitä suurempi voima oli ihmeiden taustalla. Ja tämä voima ei ollut heidän hallittavissaan. Se toimii myös tänään!

 ____________________________________________________________________

 

Osa 7

20.7.2009

 

GAZAN AUTIOLLA TIELLÄ,  Apostolien teot 8: 26-40

 

Näiden vuosien uutisoinnista tuttu nimi Gaza oli hyvin erikoisen tapahtuman näyttämönä lähes 2000 vuotta sitten, Apostolien päivinä. Jerusalemin kaupunki oli suosittu pyhiinvaellus-ja rukousmatkakohde. Turistikeskus. Sellaiseen liittyy tämä kertomus.

Jerusalemissa oli ollut matkalla korkeassa asemassa oleva mies. Etiopian kuninkaan hoviherra, koko tämän omaisuuden ja aarteiston hoitaja. Hän oli nyt paluumatkalla Gazaan johtavalla tiellä. Matkamuistoksi mies oli ostanut kirjakäärön. Jesaja-profeetan tekstiä. Sitä hän lueskeli ajankulukseen vaunuissa istuessaan. Hevoset kävivät laiskaa käyntiä polttavassa keskipäivän helteessä. Tie oli autio. Vain aniharvat liikkuivat siestan kuumuudessa. Elävä Jumala tarkkaili tilannetta; Hänhän on kiinnostunut kaikista, jotka vaikka vain hapuillen Häntä etsivät. (Apt 17:24-31). Jumala puuttui tilanteeseen. Hänellä oli palvelijoita. Diakoniksi hiljattain valittu Filippus, myös evankelistana tunnettu. Tälle palvelijalleen Jumala puhui:  -  Lähde Etelään päin, ja mene tielle joka vie Jerusalemista Gazaan ja on autio...

      (Jumalan toimenpiteet ja niihin liittyvät ohjeet ovat usein järjelle käsittämättömiä. Ensin. Kunnes niiden tarkoitus selviää. Kun itselleni aikoinaan yli 30 vuotta sitten Jumala puhui, antoi kehotuksia mennä sinne ja tänne, olin ensin hämmästynyt. Kerrankin aamuyöstä Jumala herätti ja kehotti menemään ostoskeskukseen... Ihmettelin? Mutta siellä oli nuori nainen suisidin partaalla, ja kun kerroin että Jumala käski minun tulla tänne, hän havahtui synkistä ajatuksista. Vietyäni hänet taksilla kotiin, hän sittemmin soitteli ja kertoi nousseensa reaktiivisista masennusajatuksistaan, ja saaneensa otteen elämästään. Jumala tahtoi häntä auttaa, varjella tuhosta. Jumala on aina ajan tasalla!)

     Voi siis vain pohtia Filippuksen ajatuksia? - Autiolle tielle? Keskellä polttavaa keskipäivää, jolloin siellä tuskin ketään liikkuu? Mutta Filippus totteli; hän tunsi Jumalan äänen, erotti sen omista ajatuksistaan, omista puuhistaan... Hän meni, ja näki hevosvaljakon vetämät kultakirjaillut vaunut. Ei varmaankaan ollut kovin korrektin tuntuinen ohje, kun Jumala sanoi: - pysyttele vaunujen vieressä... Mutta taas hän totteli. Ei ehkä ollut ihan tavatonta, että matkustavaisten ryppääseen, karavaaniin ja vastaaviin lyöttäytyi jalankulkijoita. Maantierosvojen ja petojen varalta oli hyvä liikkua suuremmissa porukoissa, joten jonkun jalankulkijan ilmaantuminen vaunujen kylkeen saatettiin tulkita vain turvan etsimiseksi.

      Vaunut liikkuivat, hevoset mennä lönköttivät. Sisältä kuului ääntä. Hoviherra luki Jesajan tekstiä, luultavasti heprean kielellä kirjoitettua. Filippus kuunteli. Hän ymmärsi tilanteen. Hän tajusi Jumalan johdatuksen tulla autiolle tielle. Niinpä hän aloitti kommunikoinnin. Kysyi tekstiä lukevalta mieheltä, ymmärsikö tämä lukemaansa? Eipä ymmärtänyt! Mies pyysi siinä samassa Filippuksen vaunuihin istumaan. Syntyi varsinainen matka-evankeliointi! Jesajan kirjan kohta käsitteli ennustusta Jeesuksen kärsimyksestä. Tästä profetiasta alkaen Filippus kertoi ilosanomaa Jeesuksesta, aina ristiinnaulitsemiseen, ylösnousemukseen, Pyhän Hengen vuodatukseen asti. Hän kertoi myös alkuseurakunnan vaiheista, siitä mitä Jeesukseen uskovan elämään kuului. Myös kasteesta, jonka uskoon tuleva ottaa tunnustautuakseen uskovaksi.

      Hoviherra oli Jumalan valmistama tapaus. Vaikka hän eli ulkoisen glamourin keskellä, jollaisesta ei mitään elintasoa puuttunut, hän kaipasi ja janosi sitä, jota ihmissydän aina on syvällä olemuksessaan etsinyt:  - yhteyttä elävään Jumalaan. Luojaan, joka on pannut luomaansa ihmissydämeen ikuisuusjanon. Sitä janoa ei sammuta mikään muu asia. Rikkauden, loiston, kaiken menestyksenkin keskellä se ikäänkuin ”huutaa” vastausta. Vain Jumalan Henki voi sen tyhjyyden sammuttaa. Hoviherra koki pelastuksen ja uudestisyntymisen ihmeen. Hän pyysi saada myös kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Hän tahtoi kulkea koko tien. Onnellisena hän jatkoi matkaa, mutta Filippuksen tempasi Herran Henki taas toisiin tehtäviin...

     Jumala näkee Sinutkin. Missä liikutkin, elämän ”autiolla tiellä”, yksinäisenä, janoten jotakin mitä et ymmärrä? Hän näkee, kutsuu, välittää. Hän antaa sydämeen ilon ja onnen!

____________________________________________________________

Osa 8

13.9.2009

Tuntematon jumala? Apostolien teot 17: 15-34

Matkoillaan apostoli Paavali tutustui silloiseen Ateenaan. Kreikka, kuuluisa sivistyksen kehto, jonka eräällä saarella (Kos-saari) oli ja eli Hippokrates. Häntä pidetään nykyaikaisen länsimaisen lääketieteen isänä.

     Nykyäänkin turistit opastetaan paikkoihin, joissa hän toimi. Väitetään jopa, että hänen elinaikansa puu olisi edelleen pystyssä, se jonka juurella Hippokrates opetti. Niin tai näin, Kreikka ja Ateena olivat tunnettuja paikkoja jo 2000 vuotta sitten.

     Paavali oli matkalaisen, turistin ominaisuudessa ja katseli paikkoja, vertaillen niitä kait Jerusalemin vastaaaviin. Ateena oli täynnä epäjumalankuvia. Kreikkalaisillahan ”jumalia” riitti joka lähtöön! Mutta Paavali havaitsi alttarin myös ”tuntemattomalle jumalalle”. Hän alkoi puhua elävästä Jumalasta, Jeesuksesta Jumalan pojasta. Paikalliset filosofit hämmästyivät, pilkkasivatkin, mutta kiinnostuivat. Siellä oltiin kiinnostuneita uutta kuulemaan! Ja koska sivistyneessä kulttuurissa oltiin, he toivottivat Paavalin puhujavieraaksi Areiopagille, tunnetulle kukkulalle, jossa oikeuttakin jaettiin.

     Paavali viittasi kreikkalaisten jumaliin, ja heidän tapaansa kunnioittaa jumalia. Sitten hän eteni asiaan ”tuntematon jumala”. Ei liene haitaksi, että Paavalin puhe siteerataan tässä?

Täällä katsellessani teidän pyhiä paikkojanne, minä löysin alttarin ”Tuntemattomalle jumalalle”. Mitä te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan. Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki mitä siinä on, hän joka on taivaan ja maan herra, ei asu käsin tehdyissä temppeleissä...  Hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat. - Että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä hapuilemalla voisivat hänet löytää. - Hänet joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä. Sillä hänessä me elämme, liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: Sillä me olemme hänen sukuansa. Koska me olemme siis Jumalan sukua, emme saa luulla että jumaluus on samankaltainen kuin kulta, hopea, kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema. Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa, sen miehen kautta jonka hän on siihen määrännyt. Hän on antanut kaikille siitä vakuuden herättämällä hänet kuolleista.”

     Puheessaan Paavali siis viittasi tapahtumiin Jerusalemissa, kun Jeesus Kristus eli, ristiinnaulittiin ja nousi kuolleista. Silloisessa Rooman valtakunnassa tapahtumat olivat tulleet tietoon. Mutta Ateenan filosofit? Toiset ivasivat, toiset kiinnostuivat. Mutta eräs oikeuden jäsen tuli vakuuttuneeksi, Dionysius. Ehkä tämä lainoppinut oli kuuluva siihen ryhmään, jonka sydän kyseli ”tuntemattoman jumalan” puoleen? Kuolleet Kreikan ”jumalat” - kauniit kuvat eivät olleet apua antaneet. Ja nyt elävä Jumala henkensä kautta kosketti häntä. Hän tunsi lämmön, hyvyyden, rakkauden kosketuksen. Metafyysinen, yliluonnollinen, tuntematon kosketti häntä. Tuntematon, mutta koettavissa oleva! Näkymätön, niinkuin tuulen henkäys, mutta silti tunnettavissa. Hän uskoi, hän sai vahvistuksen – ja sitten usko lujittui.

     Historia ei ole muuttunut, ihmisetkään eivät? Ainakaan kyvyssään ja halussaan tehdä pahaa? Eivät siinäkään, että palvelevat kaikenlaisia ”jumalia”. Kuka rahaa, kuka valtaa, kuka tieteen jumalaa, kuka nautintojen pohjatonta tasoa. Ja, nykyisinkin on niitä, jotka sydämessään eivät tiedä, mikä se oikea jumala olisi? Onko joku tuntematon, käsittämätön ”jumala” ? Jos Hän on - taikka olisi? - niin miksi maailmassa on niin paljon pahaa? Miksei se ”jumala” tee mitään? Niinpä? Samat kysymykset on kysytty aina uudestaan vuosisatojen kuluessa.

     Entä tänään? Jumala ei ole kuollut. Hän näkee, kuulee, toimii. Hän ymmärtää ja auttaa. Tarvitaan vain yksi uskon askel, ojennettu käsi, sanat: minä tahdon luottaa! Minä tarvitsen apua, varmuuden siitä että tämä on totta. Vilpittömälle se tulee. Jumala etsii. Ihminen etsii. Jeesus etsii kadonneita lampaitaan, väsyneet ja rääkkääntyneet lampaat – me ihmiset – hapuilemme toivoa ja elämää. Iloinen löytäminen on mahdollista.  Jos joku tahtoo? Elävä Jumala on ”tuntematon” monelle. Monille hän tulee ”tunnetuksi”. Silti Hän on salattu, monin osin? Mutta niinkuin pieni lapsi ei ymmärrrä koko maailman menoa, mutta silti luottavaisesti tarttuu Isompien käteen pelottavassa paikassa... niin me pienet ihmisetkin voimme tehdä. Jumalan Käsi kantaa, johdattaa ja tuo turvan! Sinä tunnet sen, tulet siitä vakuuttuneeksi!

 _____________________________________________________________________________ 

Osa 9

09.11.2009

Enkelit ennakoimassa tapahtumia, 1 Moos 19:1, jne

 

Raamatusta löytyy useita esimerkkejä tilanteista, joissa ratkaisevilla hetkillä Jumalan enkelit ilmestyivät näyttämölle. Muutamia esimerkkejä.


1)

Kun Sodoman ja Gomorran kaupunkien tilanne oli kypsynyt laittomuudessa ja siveettömyydessä sille asteelle, että edessä oli väistämätön asia: Jumalan kuritus ja tuomio, tapahtumia edelsi enkeleiden esiintulo. Kaksi enkeliä tuli Sodomassa asuvan Lootin luokse, 1. Moos 19:1. Tätä ennen nämä enkelit, yhdessä Herran kanssa, olivat käyneet tapaamassa Aabrahamia. Asia tuli selvitetyksi: - elintapojen törkeys oli kehittynyt iljettäväksi. Sellaiseksi, jolla ihminen itse turmelee ja tuhoaa inhimillisyyden, totuuden, moraalin, pilaa kaiken!

Enkelien tehtävänä oli toimia sanansaattajana, suojeluksen tasolla toisille, mutta heidän tehtävänsä sisälsi myös valtuudet panna tuomio täytäntöön. 1. Moos 19:13. ( Huom.! Se, että tuolla alueella tosiaan tapahtui merkittävä tuho, on historiallisesti ja muutenkin varmistunut. Ko. Paikalla sijaitsee ns. Kuollut meri, suolameri, ja sen paikan ympäristö on suolaerämaata.)

2)

Kun Joosua oli muinoin tilanteessa, jossa erään tehtävän suorittaminen tuntui mahdottomalta, hän näki miehen paljastettu miekka kädessään. Hän kysyi: oletko sinä meikäläisiä vai vihollisiamme? Vastaus: en, vaan minä olen Herran sotajoukon päämies ja olen juuri nyt tullut! Joosua 5:13-15. Koska edessä oli vaikea tehtävä, liikkeelle oli lähetetty taistelevan enkelijoukon päämies.

3)

Apostoli Paavalia kuljettanut laiva joutui myrskyn kouriin merimatkalla Roomaan. Paavali oli ennakoinut tilanteen jo alkumatkasta, oli varoittanutkin. Ei kuunneltu. Tilanne kehittyi todella vaikeaksi, niin että laivaväeltä katosi viimein kaikki pelastumisen toivo! Apt 27. luku.

Kun toivo katoaa ollaan luhistumisen partaalla. Jumala puuttui asiaan. Paavali puhui, kehoittaen olemaan rohkealla mielellä, sanoen: Tänä yönä seisoi minun tykönäni sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä myös palvelen, ja sanoi: Älä pelkää Paavali. Sinä olet vielä seisova keisarin edessä, ja Jumala antaa sinulle sen lahjan, että myös matkatoverisi pelastuvat. Laivassa oli 276 henkeä.

 

Enkelit ovat palvelevia henkiä, Jumalan sotajoukkoa; palvelijoita, auttajia, jotka ilmestyvät paikalle eri tilanteissa. Toisille avuksi, toisille tuomioksi. Se, joka vilpittömällä sydämellä Jumalaan turvaa, voi saada kriittisellä hetkellä ehkä avuksi enkeleitä, kuten tässä kerrotusti Loot, Joosua, Paavali. Samoin sai avun myös Daniel, joka pelastui leijonien hampaista ( Dan 6: 21.22) apostoli Pietari, jolle enkeli avasi vankilan ovet, jopa kaksikin kertaa! Apt 5:19, 12:7.

      Saamme kiittää Jumalaa Hänen lahjoistaan, myös enkeleistä. Enkeleitä emme rukoile, emme palvo emmekä palvele. Palvontamme kohde on Kaikkivaltias Jumala, Jumalan Poika Herra Jeesus Kristus. Mitä edessämme onkaan? Tässä maassa, koko maailmassa? Etenemme kohden yhä vaikeutuvia aikoja. On hyvä vakuuttua siitä, ettei Jumala myöhästy, Hän ei torku eikä nuku (Ps 121:4) ja että hän on "numeroinut päämme hiuksetkin", eikä tietämättään yksikään niistä putoa! Matteus 10:30.