Lohdutukseksi

Tämä (uusi) sivu tahtoo kohdata Sinua väsynyt ja alaspainettu lähimmäinen. Niinkuin toki tämä koko blogi, pyrkii olemaan kuin - toivon ovi - hope door!  Toivoa on, apua löytyy. Ihmeitäkin. Kun omat mahdollisuudet ovat nollalinjalla, Jumalan mahdollisuudet ovat kaikki olemassa! Mitä kanaemon huolenpito kertoo? Ja mitä puhuu kertomus: Vangitut vapauteen?

Sisällys

Osa 1 -  Kuin kanaemo siipiensä alle

Osa 2 -  Vangitut vapauteen

Osa 3 -   Ystävyydestä Raamatussa, 12.2.2016

*************************************************************************

 

Osa 1  - Kuin kananemo siipiensä alle...

Jeesus puhui (ennustuksessaan Jerusalemin tulevasta tuhosta) – näin:

”...Jerusalem Jerusalem, sinä joka tapat profeetat, ja kivität ne jotka on lähetetty sinun luoksesi, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet... Katso teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi.” Luuk 13:34

Kerran sattui, että maatalon pihassa syttyi tulipalo. Pihapiirin rakennukset muodostivat suljetun sisäpihan, ja koska ruoho oli rutikuivaa, palo eteni nopeasti. Tuulen puuskat rakennusten välistä kiihdyttivät liekkejä. Piha-alueella tepasteli tavan mukaan kanoja. Oli myös pieniä keltaisia tipuja. Kun tuli eteni, savu täytti ilman kanat joutuivat paniikkiin. Kissat ja koirat olivat jo aikaa sitten loikkineet pakosalle, mutta kanat kaakattivat kuin etsien jotakin apua. Pienet tiput säntäilivät ristiin, rastiin ja piipersivät hätääntyneinä. Kun niiden emokana kuuli poikastensa äänen, se kutsui niitä, ja tutun äänen kuullessaan ne juoksivat suoraan emonsa luokse. Tämä levitti siipensä ja sinne poikaset vavisten takertuivat.

Tuli saavutti kuitenkin jokaisen paikan. Kanaemo ei osannut valita mitään suuntaa, mihin lähteä; kaikkialla oli vain korventavaa kuumuutta ja savua. Tuli tarttui tietenkin kanaemon höyheniin, savu tainnutti sen, se tukehtui ja kuoli. Kytemään se siihen jäi.

Lopuksi väki oli sai palon hallintaan. Kun muutamia kyteviä pesäkkeitä tutkittiin, joku potkaisi mustaa savuavaa möykkyä. Mikä se oli? Se alta lähti viipottamaan joukko keltaisia tipuja. Ne piipittivät kimeällä äänellä, juosten sinne tänne sekopäisinä. Eläviä pieniä tipuja? Tulipalon perästä, savun keskeltä? Kuinka se oli mahdollista. Musta möykky oli niiden emokana. Se oli varmasti kuollut, ei elon merkkiäkään... Mutta sen poikaset olivat säästyneet emon siipien alla, suojassa. Emo oli antanut henkensä poikastensa edestä. Vaaran uhatessa sen puolustusvaisto oli herännyt.

On tilanteita, että joku antaa henkensä alttiiksi toisten edestä. Näin tapahtuu, jos on rakkautta, välittämistä, empaattisuutta, jaloutta, rohkeutta. Auttaja itse voi menehtyä. Mutta rakkaus ei kuitenkaan sitä laskelmoi. Kanaemolla oli toki eläinkunnan vaistoa, mutta myös sitä välittämistä, jota eläinkunnan taholla nähdään. Poikasia suojellaan, puolustetaan. Jopa oman hengen menetyksen uhalla.

Tätä Herramme Jeesus tarkoitti. Hän olisi tahtonut (ja aina tahtoo) puolustaa ihmisiä pahan uhatessa. Mutta enimmäkseen Hänet torjutaan, Häntä ei noteerata, ei kelpuuteta. Ihminen viestittää, että pärjää kyllä omillaan! Valinta on vapaa. Mutta onnelliset ne, jotka eivät halveksi Jeesuksen, Jumalan suojaa ja turvaa. Viisautta on ymmärtää omien voimien rajallisuus, vahvimpienkin valtiaiden katoavaisuus. Viisautta on, että antaa sielunsa ja elämänsä Parhaimpaan turvaan.

-  Maijaliisa Hiekkanen

 

*******************************************************************

Osa 2  - Vangitut vapauteen

 

Toteutunut profetia: Vangitut vapauteen! 

”Ja Jeesus saapui Hengen voimassa Galileaan ja sanoma hänestä levisi kaikkiin ympärillä oleviin seutuihin.” (---) Niin hänelle annettiin profeetta Jesajan kirja ja kun hän avasi sen löysi hän sen paikan, jossa oli kirjoitettuna:

” Herran Henki on minun päälläni sillä hän on voidellut minun julistamaan evankeliumia köyhille, hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista,  päästämään sorretut vapauteen,  saarnaamaan Herran otollista vuotta.”   Luukas 4:14-19

Jeesus täytti profetian. Hänessä toteutui satoja vuosia vanha Jesaja-profeetan ennustus!  Vangitut vapauteen? Kyllä...

*  * *

Tapahtui äskettäin näin: Talitintti oli tehnyt pesänsä talon räystään alle, laudoituksessa olevan aukon (kuin pesäpöntön aukko) kautta. Sitten päivänä muutama alkoi kuoriutuneiden poikasten siritys. Ja ruoan jakelu! Emo ja isä kiikuttivat nokassaan aina ja aina uutta muonaa! Ja siritys jatkui.   Sitten, eräänä päivänä ei kuulunut ääniä, ei näkynyt muonajakelua! Olivatko lähteneet lentoon?

Kyllä vai ei? Ja mitä kuului, ja mistä? Siritystä kyllä, mutta toisesta paikasta. Katon päätyräystään alta, missä yläpuolella on vesikatto, alapuolella laudoitus (jossa n. 1,5 cm:n raot, otsalaudat ja kattoruodit). Siis vankila. Poikaset olivat eksyneet, vankilaan. Ja mitä näkyi? Emo ja isä koettivat ruokkia jälkeläisiään laudoituksen rakosista, tarjoillen matoja ylöspäin. Ei onnistuneet poikaset onkimaan niitä, nokat liian heiveröiset! Ja kuului epätoivoista siritystä. Ainakin kahden poikasen. Ja sitten peltikaton rämähtelyä, kun ne ahtaassa räystäskotelon vankilassa tekivät ilmeisen nälissään ja stressissä lentoyrityksiä... Säälittävä tilanne. Oli ilmeisesti jatkunut jo päivän, parikin?

Poikaset sirittivät apua vankilassaan, emo vastasi viereisen puun oksalta. Dialogi jatkui, kaikki olivat onnettomia!  Hätä äidillä, hätä pikkuisilla!

No, piti pyytää naapuria apuun. Alumiinitikkaat, sorkkarauta. Kiipeilemään sopiva ihminen. Tuli ja näki poikaset vankilassa, laudoituksen rakosista. Ei auttanut vintin luukun avaaminen, eivät siis olleet vintillä. Vaan päätyräystään lokeroissa. Sitten sorkkaraudalla avaamaan lautojen päitä, kapulaa väliin, lentoaukkoa tekemään...

   Kohta kun tikkaat oli otettu alas, lensi iloinen poikanen kuin nuoli ulos, saman koivun oksalle, jossa emo oli! Entä toinen? Naapurin kanssa katsottiin, kuinka se vain kurkisteli vankilansa reunalla. Oliko niin nälkiintynyt, vaiko loukannut itsensä nauloihin, vahingoittanut siipiään? Mutta hetken päästä kuuluin kuin maailman ihanimman lintufestarin konsertti lähipuista! Valtvat siritys, siis kiitoskonsertti vapaudesta! Uudet poikaset olivat tajunneet että osaavat lentää! Vankila oli varmaan ollut kauheaa?

Hiljaisuus räystään alla oli täysi. Siis toinenkin heiveröinen poikanen oli lähtenyt... Sitten tuli hiljaista, lintuperhe meni, minne menikin? Ja kaikki olivat onnellisia ja helpottuneita. Siis ihmisetkin. Onhan Luoja pannut ihmisen luomakuntansa herraksi. Auttamaankin avuttomia, jos tarvetta on! Ja nyt oli hätä. Kuinka ihmisen sydän voisi edes ajatella, että avuttomat poikaset kuolisivat nälkään ja helteen kuumuuteen? Oli melkein itkua ilosta, kun lintuperhe sirkutti kiitosta!

Mitä tästä? Näin Herramme Jeesuskin, kun näkee avuttomat ihmiset synnin, pahuuden ym. vankeina, Hän suurempana, Isältä saadulla valtaoikeudella vapahtaa paholaisen kahleista! Kun Hän Golgatalla kertakaikkisesti voitti saa-tanan, Hänellä on myös tuonelan ja kuoleman avaimet!

Kuka olet Sinä, joka räpistelet kuin avuton linnunpoikanen? Et voi käyttää siipiäsi... tarvitset jonkun, joka avaa tien vapauteen. Hän on Jeesus Kristus, Vapahtaja, vapauttaja! Ylistetty olkoon Hän!  Tie on auki vapauteen!

_________________________________________________________________

Osa 3

 

Ystävyydestä, Raamatun sivuilla..

 

Vaikka ystävänpäivä onkin ihmisten nimittämä juttu (kuten monet muutkin teemapäivät) ystävyys ja ystäväasia löytyy myös Raamatusta!  Ihminen voi olla Jumalan ystävä ja päinvastoin? Jeesus puhui:

” Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä.” Joh 15:14-15

       Jumalan puolelta ystävyyteen on siis selkeät ehdot: kuuliaisuus ja tottelevaisuus Jeesuksen ja Jumalan opetuksille, ohjeille, Raamatussa. 

      Ystävyys ihmisen ja Jumalan välillä voi siis toimia. Sen perustana on Jumalan uskollisuus ihmistä kohtaan, mutta se voi toimia vain jos ihminenkin on uskollinen Herraa kohtaan!

      Ystävyyteen kuuluu aina, että ystävyys koetellaan ja testataan. Koska ihmismieli on häilyväinen, Jumala testaa ja koettelee sydämet. Hän antaa rakkaankin ystävänsä joutua mitä moninaisimpiin tilanteisiin ja olosuhteisiin. 2 Kor 1:5-11, 6:1-10, 2 Kor 11:1-33. Room 8:28-39

     Jobia Jumala koetteli kovasti, vaikka tämä oli Jumalan uskollinen ystävä. Joh 29:4. Hän riippui kiinni Jumalassa, vaikka ns. ”ystävät” syyttivät häntä perättömästi, itsevanhurskaudessaan ja ylpeydessään. Lopuksi Jumala lopetti testauksen ja Jumalan siunaus oli aiempaa runsaampi. Myös koetukset olivat Jumalan siunausta! Jumalan luottamuksen merkki! Job 19:29, luku 42.

      Uskollinen sydän ei petä Herransa luottamusta. Vaikka ympärillä sataisi tulisia nuolia, päälle heitettäisiin häväistyksen lietettä, vaikka rinnalle ei jäisi ainoaakaan ihmisystävää! Uskollinen sydän on ja pysyy Herrassaan!  Todellinen rakkaus kestää.

       Näin ovat lukuisat todistajat vuosisatojen aikana todistaneet, että Jumalan ystävyys on kallein aarre ja lahja. Sen rinnalla kaikki maallinen hössötys saati ihmisten mielipiteet ovat roskaa!

 

Ystävyyden toinen puoli? Joh 15:15

      ”En minä sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee, vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut isältäni.”

      Jos ja kun Jumala on testannut ja koetellut ystäviksi aikovien laadun, Hänellä on siihen oma osuutensa. Ystäville uskotaan asioita, joita kukaan ei uskoisi haihatteleville sellaisille, 1 Moos 18:17.

      Kun Aabrahamista oli tullut Jumalan ystävä, hänelle saattoi uskoa asioita. Loot oli hinkunut maailman houkutusten perään, ei Jumala voinut häntä lähestyä kun tuho oli kohtaamassa Sodomaa.

      Entä Juudas?Jeesus sanoi: ”Ystäväni, mitä varten sinä tänne tulit?” Matt 26:50. Hänellä oli Jumalan puolelta kaikki mahdollisuudet olla ystävätasolla, mutta hän petti, antoi ahneen sydämensä viedä harhaan! Samoin ilmeisesti kävi Deemaksen, joka rakastui maailman houkutuksiin, 2 Tim 4:10.   Surullista, mutta totta - näitä juudaksia, deemaksia ja pettureita on aina ollut ( Tiit 1:10-13), esimerkiksi siitä, että kaikki eivät suinkaan arvosta Jumalan ystävyyden lahjaa!  Ps 127:2

     Onnellinen se, jonka Ylin Ystävä on siis Herramme Jeesus Kristus, se Suuri lammasten paimen. Laulu sanoo:

”Pilvilläkin pimeimmillä siunaus on seurassaan, siksi Herran ystävillä hätää nyt ei milloinkaan!”