AjanKuvat


Kuvia ihmisistä?  Sellaisista, jotka jäävät ja jätetään varjoon? Heidät, ja heidän asiansa sysitään pois.

Kiusaaminen?  Kiusatut? On liian ikävä, häpeällinen ja hankala asia? Koulukiusaaminen. Kouluväkivalta. Ihmisarvon murhamies, ihmisoikeuksien tappaja. Yhdenvertaisen koulurauhan ainainen rakkikoira. Yksityisyyden suojaa röyhkeästi rikkova laittomuus. Tai työpaikkakiusaaminen?  Tai kotikiusaaminen? Taikka virasto-ja virkamieskiusaaminen?  Ja se kiusaaminen, jota lainkäytön foorumi harjoittaa, yleensä pieniin, alisteisessa asemassa oleviin. Tuomion miekalla murhataan syyttömienkin oikeus ja asia...

Taikka se kiusaaminen, josta voi sanoa: mediakiusaaminen. Median röyhkeä myllytyskoneisto. Ihmisten arkaluonteisten asioiden repimiskone. Rahan takia. Lööppien takia. Lukijoiden ja tilaajien takia...  Harhamylly,  jolla joukot harhautetaan.

Ettäkö siis vain "joku" ehkä (?) harhautti yleisöä, lukjoita? Ei. Sitä virtuaaliharhautusta, mediaharhautusta, toimittajien ylläpitämää hypoteesi- harhautusta  -- sitä on aikamme täysi! Ajan Kuvat? 

Ensiksi IN MEMORIAM.  Kaikkien enkeli-elisoiden ja kaikkien toisten, kiusattujen ja rikottujen asiassa...

Sisältö

Osa 1   --  In memoriam  kiusatuille, pois nukkuneille

Osa 2   --  Olemassaolon taistelussa

Osa 3  --  Missä menet, Suomi?

Osa 4  --  Kouluväkivallan asia vaatii toimenpiteitä, 19.8.2012


Osa 5  --  Koulutyöskentelyn työsuojeluasia, 24.8.2012

Osa 6 --  Sytytin kynttilän, 1.9.2012

Osa 7  --   Soittakaa surumarssi!  12.9.2012
 

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Osa 1

 

IN MEMORIAM

Enkeli-Elisalle ja toisille...


Sinä pois mennyt tyttö – te kaikki kiusatut tytöt, te jotka Kiusaamisen Käsi rikkoi ja löi,
teidän elämänhalunne nakersi ja söi...

Te ette jaksaneet katsoa tulevaan.Teidät tallattiin murskaksi maahan, kuin kukka parhaassa kauneudessaan...

Ette saaneet kohdata päivää morsiamen,
ette saaneet kuulla sanaa ”äiti”, tuntea vauva pehmoinen. ..

Teidät surmattiin, ei annettu kasvulle tilaa ja oikeutusta -
vain painajainen, musta!

Ei yhdenvertaista asemaa, koulurauhaa...

Oli kiusaajilla Valta, kovia aseita.
Likaisia sanoja ja kuvia, murhaavia tekstareita...

Te menehdyitte olemassaolon taistelussa,
kouluväkivallan viidakossa. Oikeusvaltiossa?
Teistä tuli uhreja, muistomerkkejä pahuuden vallasta.

Liian kallista on hinta - alkavan ihmiselämän tahallinen tuho!
Sitä kuoleman kylvöä ja satoa ylläpitää kouluväkivallan uho!
Se elää ja kukoistaa – brutaali rikollinen – aate!
Ihmisoikeuksien murhamies, tukenaan usein virkavallan vaate!

Missä uhrien oikeudet ja suoja? Kivitetään kohta suruviestin tuoja?
Pois silmistä tuo kiusallinen tuote! Ei oikeusvaltiossa sovi tabuja esille nostaa!

Ei noin saa kirjoittaa! Hiljaa! -kirjoittaja,
ei haudattuja virheitä saa haudoista nostattaa...

(Se on niin hävettävää? Oikeusvaltiossa? Lapsia ja nuoria – kouluissa – sanoilla murskataan ja murhataan, tunnevammaisiksi manipuloidaan... Siitä ei saa kirjoittaa! Kun virkavalta ei sitä kuriin saa...)

Teitä oli satoja, jotka kuolitte? Turhaanko? Ei!
Vaikka Kiusaamisen Käsi teidät hautaan vei...
Te tosielämän sankarit, te oikeusvaltion (?) julmuuden uhrit!
Ei tuskanne ollut mitätön.
Te kerrotte faktoja. Kannatte traagisen taistelun ääntä!

Te puhutte eläville – kuolleiden maailmasta.
Te elävät puhutte ”elävältä kuolleille” - kivisydämille,
ihmisarvon vihaajille!

Vaikka he korvansa kovettavat, sydämensä kivettävät, eivät he voi ääntänne vaientaa!
Te puhutte, teistä puhutaan, yhä voimallisemmin, uudestaan!
Eivät sammu kynttilät muistollenne, ne jäävät palamaan!Me huolehdimme siitä! Me nousemme, emme vaikene.

Me taistelemme elämän ja ihmisarvon puolesta,
otamme haasteen lasten ja nuorten, kiusattujen rintamasta!

Me huudamme länteen ja itään! Me muistamme liian kalliit uhrit, tuhotut elämät.
Keskellämme edelleen elävät, kiusatut, särjetyt, itkevät...

Levätkää rauhassa! Murenee vielä pahuuden ja kiusaamisen valta!
Moni nousee, saa vapauden sorron alta!

(Uhrien vaiennettu pianissimo kuuluu yli pahuuden ja kiusaamisen infernaalisen; kakofonisen fortissimon..)

 

Copyright © Maijaliisa Hiekkanen 2012

___________________________________________________

 

Osa 2

Olemassaolon taistelussa...

 

 

Olemassaolon taistelussa, oikeusvaltiossa (?) liian moni ihminen uupuu.

Joukkovoima käy päälle, ei jaksa, pois nukkuu...

Ei kuuntelijaa, ei vieressä kulkijaa!

Eivät yksin voimat riitä, ei kukaan kannusta, kiitä...


Vain mustien sanojen murhaava tsunamitulva!

Se vyöryy päälle, vesimassat huuhtovat alleen kaiken!

Ihmisarvon, oikeuden rauhaan ja turvallisuuteen.

Se repii hajalle elämän, kauneuden.

Pieni ihminen vapisee sen edessä.

Stressi kalvaa päivällä, painajaiset saartavat yöllä.

Eivät häviä toivomalla, eivät ajattelun työllä!


Olemassaolon taistelussa, kouluväkivallan viidakossa, oikeusvaltiossa?

Moni elämä tallataan ja tuhotaan, elämänilo ja oikeudet murskataan.

Sielu ja kehokin tapetaan.

Ja katsomossa huudetaan: Bravo! Kenelle?

Surmaajille... Mutta: Vaienna, vangitse! - puolustajille...


Nyt? Kypsynyt on selvitystila ja aika!

Sitä päätöstä eivät voi kumota keksityt virkatoimet, tekosyiden taika!

Uhrien ääni huutaa, viattoman veren vuodatus haastaa.

Se ei vaikene joukkovoiman, infernaalisen kakofonian edessä!

Kaikki eivät hukkuneet, eivätkä huku, tuhon tsunamien vedessä!

 

1.8.2012

 

__________________________________________________________

 
Osa 3
 
 
 
Missä menet Suomi?

Osa I

Missä menet Suomi?
Sinä oikeusvaltion pintaa kiillotat - heikot ja köyhät riistät ja surmaat.

Jätät hiljaiset vaille oikeutta ja tukea,
vain vahvat saisivat kirjoittaa ja lukea?
Missä oikeudet heikkojen, äänettömien kansalaisten?

Suomen koululaitos saa kiitosta maailmalla.
Tähän tuuditat itsesi, etkä tahdo nähdä: - on väkivallan aseita pinnan alla!
Moni koulukiusattu masentuneena makaa, tämä on faktaa – kulissien takaa.

Sinä velkarahalla kasvatat velkataakkaa - köyhien maksettavaksi.
Mutta valheiden liturgiaa toistat: - muuten kaatuu euro-taksi!
Sinä säästät rahaa, aina vain säästät – vanhustyöstä , tästä ja tuosta...
Mutta pelastat rahamafian roistoja - velkarahalla – ahneuden suosta!

Suomi ahkeroi oikeusvaltion fasadin kultaamisessa.
Oikeusvallan kalmistoissa - oikeusmurhattujen luurangot haalistumassa...
Hyvinvoinnin faktaa hehkutetaan, pahoinvointi huutaa mutakuopissaan!

Ja media? Tuo valtamafian sylikoira murisee.
Laiton, likainen Ratkaisu-Areena - omin luvin tuomioita tehtailee!
Toisinajattelijat leimaa, Rahan Vallan välineenä kukkoilee...

Ja nyt?
Ovat nousseet sorrettujen huudot universumin ääriin!
On kypsynyt pahuus – selvitystilan alle – finaaliin, maksimimääriin!
On kasvanut tallattujen ihmisten määrä, on syyttömiä uhreja finaalissa,
On kumuloitunut ratkaisujen aika, sitä ei estä mikään,
ei onnistu mediavalheen, ei virkavallan selitysten ja vallankäytön taika!


_____________________________________
_____________

Missä menet, Suomi?

Osa II

Joka vielä kestää ja lukea jaksaa?
Se hiukan vaivaa maksaa...

Teille jokaiselle - suomalaiselle ihmiselle
sanotaan:
Katukaa kaikki, jokainen omaa pahuuttanne ja laittomuutta!
Jos jatkatte surutta, pilkaten?
- Ei tule parempaa, turhaan toivotte aikaa uutta!

Te katoatte – kuin muinainen Atlantis!
Syvimpään pohjaan – sinne hukkuu kerska ja ahneus!



_______________________________________________________________
 
     
 

_________________________________________________________________________
 

Osa 6

 

 

Sytytin kynttilän..

01.09.2012 20:01

 

 

 

On syyskuun eka päivä 2012. Harmaa ilta, vettä sataa, tuulee koleasti.

Sytytin kynttilän ruokapöytään.
Muistin enkeli-elisaa, Erikaa, kaikkia surmattuja lapsia ja nuoria...
Sisältä taikka päältä murskattuja, pois nukkuneitakin.
Omaakin esikoistani.

Sytytin kynttilän.
Muistin senkin, kuinka minut surmattiin, mitätöitiin.
Kuinka häpesin koulussa mustelmia, sotilasremmin kuvioita selässä.
Jumppatunnilla...
Kuinka ei ollut ketään, ei ketään!
Ja pyysin 8-vuotiaana, syysmyrskyssä järven rannalla, sateessa istuen:
- Enkeli, tule ja vie minut pois! En jaksa, kukaan ei välitä...

Mutta enkeli ei tullut.
Oli edessä vielä matkaa,
monta mustelmaa, monta iskua, monta itkua...
Mutta ehkä enkeli tuli, kun 14-vuotiaana oli kuoleman vaihtoehto silmien edessä?
Ja elämä kutsui minua?

Mutta miksi tuska, miksi haavat, miksi lyönnit?
Miksi irronneet hiusten tupot?
Miksi kiusaamisen koko kirjo?
Toisten tähden, ymmärtämisen tähden,
ihmisyyden asiassa.

Nyt.
Sytytin kynttilän,
pois lentäneille,
ja meille kaikille surmatuille,
mutta henkiin jääneille,
kituville.
Mutta ihmisille,
- kuitenkin.

Ja kaikille,
ihmisille,
inhimillisille olennoille
jotka jollakin tavalla tahtovat
elämää puolustaa.

Sytytin kynttilän,
ilta hämärtyy,
me kaikki tarvitsemme voimaa
ja elämää.

Että jokaisen sydämen rikotut palaset
voisivat jatkaa ja jaksaa!

 

C, by Maijaliisa Hiekkanen
_____________________________________________________

Osa 7

 

Soittakaa surumarssi, virittäkää valitusvirsi!

Suomineito ikäilmoille ehti, vanhuusvuosiin kääntyi lehti.

Voi, kuinka laittomuus sen lahotti, moraalin murensi, myrkytti!

Synnin syöpäsolut sen valtasi, kuoleman voima kalvaa katkerasti...


Ahneuden aatteella – Arkadianmäeltä alkaen köyhää kansaa kepitettiin,

kurjuus ja kärsimys heikoille sälytettiin.

Vanhukset vaivoissa valitti, hoitajat helteessä huokaili.

Lapset ja nuoret hyvinvoinnin murusia söivät,

Rahan Ryöstö-Roistoille päättäjät kansan leivän möivät!

Ei nouse vaivainen suomivanhus tästä, se kaatuu, kaatuu! - suistuu elämästä!

Loppuvat lääkkeet, laihat on litkut,

rohtoreseptit roskiin päätyvät, on edessä isot itkut!


Nämä pahoinvoinnin päivät ovat vain alkusoittoa.

Ei tule aamunkoittoa, on tarjolla kauhistusten voittoa.

Kansa saa korjata satoa, katovuosien katoa.

Mitä kylvetty on, sitä on korjuun aika, ei tepsi tietäjien tohtoritaika!

Ei auta Arkadian aatteet, kansa alaston on, varkaat veivät varat ja vaatteet!

 

Itkekää te, joilla vielä sydän ihmisen?

Ei itke ilkeä, ei paatunut, ahne, kivisydäminen!

Pian, äkisti kuuluu ja näkyy se, mikä romuttaa ylpeyden.

On ihminen avuton edessä Meren Myskyjen!

Joku nahkansa pelastaa, henkiriepunsa saaliiksi saa...

Moni kadottaa kaiken, hautaan vajoaa.

Voi, voi, voi! - maailmalla sanotaan,

kun Findian asiaa katsellaan, kauhistellaan...

Soittakaa surumarssi, virittäkää valitusvirsi!