On elokuun viimeinen päivä, syksyn fiilistäkin on jo ollut. Hirveä Rauli-myrskykin 27.8. Sääennustukset tosin ovat lupailleet vähän kesäisempää syyskuun alkupuolta. Hyvä on ollut kesä, kaikkineen. Se on kasvatti mustikatkin isoiksi, ja puolukat näyttävät samaa mallia. Viljapellot tuoksuvat, odottavat leikkuupuimuria. 

     Kummaa, kuinka aika katoaa käsistä. Kesät ovat sellaisia. Nyt on ollut hyvä sienivuosi, eivätkä hirvikärpäsetkään ole ehdoton este mennä metsään. Mikäpä olisi herkullisempaa kuin herkku-tatti-kastike + uudet perunat!

     Monta viikkoa on kulunut tiiviissä työssä, uuden kirjan käsikirjoituksessa. Se on muistelmateos lapsuuden ja nuoruuden ajoista, työelämän aakkosista. Kuinka moniväristä voikaan elämä olla! Haikeita muistoja, upeita kokemuksia kauniissa luonnossa, lapsen silmin ja aistein. Lapsuuden kohokohtia, herkkuja mummolan pöydässä, aherrusta heinäpellolla, hupia uimarannoilla.  Sitten aivan koomisiakin sattumuksia kun syrjäseudun ihminen saapui Helsinkiin syyskuussa 1966.  On kulunut 50 vuotta. Aika yhteiskunnassa oli kovin, kovin paljon erilainen! Kirjan sisältö on kappale kadonnutta kulttuurihistoriaa, työelämän historiaa, maaseudun kadonneita elämäntapoja!  On ollut iloista ja upeaa kirjoittaa, runosuonikin on virrannut! Syksy tuo teoksen luettavaksi.

Syksy tuo myös uusia kiinnostavia kuvioita; musiikkiin liittyvien palvelusopimusten myötä. Eli, jos ei päivityksiä blogeissa näy, kirjoittaja ahertaa muualla . . .

Nyt - iloista syksyn aikaa teille kaikille!