Tämä maailma -  tämä hyvinvointiyhteiskunta - tämä oikeusvaltio - isänmaamme? Tarjoaako se yhdenvertaista ihmisoikeutta kaikille? Kyllä vai ei? 

Miksi alla siteerattu lauluni Kovia kohtaloita  - miksi se tuntuu kolahtavan useisiin sydämiin?  He sanovat: - Maijaliisa, tämä laulu - tämä kovia kohtaloita... se on sellainen...

Niin? Miksi sen sanat, sen sävel saa sijaa? Siksikö että se syntyi kovien kohtaloiden pimeimmissä kopperoissa, syvässä toivottomuuden tuntemuksessa, kun kukaan ei kulkenut rinnalla, ei jakanut tuskaa?   Ihmiseltä - ihmiselle?   Moni tuntee kokeneensa liian rankkoja asioita?

Toivoa silti on!  Vaikka tuskan äänet olisivat kuiskaustakin hiljaisempia. Kevät voittaa talven kylmyyden, epätoivon pimeyden. Elämä voittaa tuhon voimat, olemassaoloa uhkaavat pedot!

 

KOVIA KOHTALOITA

Copyright (C) Maijaliisa Hiekkanen 2002

 

Kovia kohtaloita usein elämä tarjoaa.

Tuntuu: en jaksa, en voita, minut masennus musertaa!

Eikä kukaan vierellä kulje, ei kuuntele käy auttamaan.

Vain surujen tulvavedet käyvät sielua hukuttamaan.

 

Kovia kohtaloita, kuka tahtoisi itselleen?

Elämä ei kysy meiltä kun se arpansa jakelee.

Toinen rikkaana onnessa kuolee, toinen nääntyy tuskassaan.

Eikä vastausta kerro kukaan, vaikenevat taivas ja maa.

 

Ihminen sinulle laulan, minä kohtalon kolhima näin,

elämäsi ei ole turhaa, eikä mikään väärin päin!

Älä toivoas menetä koskaan, yön perästä aamu saa.

Vaikka pilvet taivaasi peittää, vielä aurinko on sijoillaan.

Anna itkusi virrata mereen,missä ihmisten kyynelet on,

tuskan tulessa toivo syntyy, vielä elämä voittava on.

 

Ihminen kohtalon teillä, sinä yksin et taistele.

Matkalla meitä on monta, sydän sydäntä kyselee.

Minä pysähdyin, tuskasi kuulen, vaikka äänetön kuiskaukses on,

sinä tunnet lämpimän tuulen, sinä tiedät toivoa on.

Niinkuin kevät talven voi voittaa, niin kohtalo kääntyä voi

sinun sielusi iloa soittaa, aamu uuden päivän jo toi!

 

- Maijaliisa